Pullamössöpojat

Niitä näkee nykyään kaikkialla, omasta ulkonäöstä huolta pitäviä miehiä sekä poikia. Minne katosivat retuiset partaveikot, jotka vahvasti muistuttivat alatorin penkeillä lojuvia puliukkoja. Äidit ne ovat karkottaneet pois ja piloille hemmotelleet. Kuka sitten tämän kierteen aloitti, kukaan ei tiedä, mutta seuraamukset ovat olleet vakavat.

Ulkona heilutaan ja peiliin katsotaan pitempään kuin tytöt konsanaan. Heistä kaikista on tullut niin sanottuja metroseksuaaleja, joita kaupungin vaatekauppojen miesten osastot ovat täynnä. Mihin on kadonnut miehuus, kunnon miehuus, johon kuuluvat mahtavat lihakset ja kirves käteen, saunamökki sekä kalja. Jos veisin kirveen kotoa metroseksuaalin käteen kysyisi hän varmaan korkealla äänellä: " Mitä mä tällä teen?" ja jatkaisi sitä mitä olikaan tekemässä.
Armeijassa vaaditaan enää kävelytaito ja käsien liikuntakyky, ja sen jälkeä voitkin siirtyä nelosjoukkoihin, joissa me "miehet" sauvakävelemme, kun kuntomme ei muiden joukkoon kestä. Kunnon oksennuspohjaista juoksua ja marssia sen olla pitäisi.

Uusavuttomuus näkyy heissä kaikissa, äidit tekevät kaiken poikiensa eteen, että heillä olisi hyvä olla. Ei vaadita enää mitään, kunhan rahaa löytyy kaikki on hyvin. Töihin pojat eivät halua enää mennä, koska kaikki on aikaisemmin tuotu suoraan pöytään. Miten sitten, kun on heidän aika muuttaa kotoa pois, miten silloin käy mammanpojille? No äiti hoitaa kaiken, kas vain rahaa löytyy, asunto hankitaan vanhempien piikkiin ja eläminen käy mamman rahoilla. Tuota sitten kutsutaan itsenäiseksi elämäksi.

Kun tämä soppa on valmis ja pojasta tulee mitä tulee, mutta äiti on tyytyväinen kun on tehnyt kaikkensa mussukkansa eteen. Sitten tehtävä siirtyykin tyttöystäville ja vaimoille. Kaikki se mitä ei olla vaadittu ja pyydetty, muuttuu miesten korvissa nalkutukseksi ja lopulta riidaksi, jolloin nainen alistuu ja tekee työt itse, kun tietää osaavansa ne paremmin ja huolellisemmin.