Uusi kenkäkauppa, uusi pari, mitä vielä tarvitaan. No miten olisi vaikkapa rahaa? Joka kuukausi käyn Lahden Trion kenkäkauppojen annin läpi. Ihailen ja kokeilen, katselen ja tunnustelen. Menen kassalle kenkäpari kädessä, pyydän naista laittamaan nimelläni ne varaukseen mahdollisimman pitkäksi aikaa, jotta saisin mukamas kerättyä rahaa ostoa varten. Kävelen kotiin. Harkitsen pitkään ja ihailen juuri varattua kenkäparia, mutta kun on aika ostaa kaupassa varauksessa lojunut kenkäpari, en koskaan ilmestykään kauppaan. Näin tapahtuu melkeinpä kaksi kertaa kuukaudessa. Olen wannabe kenkäholisti
Minut on kasvatettu säästämään, vaikka olisikin ylimääräistä rahaa ei sitä kuluteta, vaan säästetään pahan päivän varalle. Pitää aina miettiä onko vaate tai kenkäpari, tarpeellinen minkä olet ostamassa. Ei voi vain ajatella, että kun minä haluan sen niin minä ostan sen. Kapinoin itseäni vastaan varaamalla aina tavaroita, jotta sen hetken ne olisivat minun eikä kenenkään muun, vaikka ne seuraavana päivänä olisivatkin taas kaupan hyllyllä.
Olen kuitenkin lievä ilmiö tästä säästämisen kauheasta piikkilangasta, jotkin ihmiset menevät niin äärimmäisyyksiin, että todella ostavat, mutta jättävät hintalaput vaatteisiin sekä kenkiin ja palauttavat ne ennen viimeistä palautuspäivää. Tuollaiseen härdelliin en tule suostumaan, en ikinä, mieluummin ihailen ja kokeilen, katselen ja tunnustelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti