Spekulatiivista filosofiaa

"Taiteilijat ovat tavattoman herkkiä!"

Mä en kutia. Jokainen voikin tehdä siitä sitten omat johtopäätöksensä, mutta ihmisten johtopäätöksiin vaikuttaa monet tekijät, mihin voi luottaa? Mitä on luottamus? Onko se sinisilmäisyyttä, toisen arvostamista vai kenties jotakin ihan muuta? Luottamuksen syvin tarkoitus voisi olla mikä? Luottamus voisi olla joukko odotuksia toista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Kyllä, olet lähellä luottamuksen syvintä tarkoitusta.
Olen sanaton, mutta tarkoitttaako se vain sitä, että en tiedä. Ja tarkoittaako ei missään ettei vain tiedä mitään. Mitä on tieto? Onko se sitä, että ymmärtämistä, näkemistä, kokemista vai mitä? Voiko tiedon määrää mitata? On olemassa sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tietoa, joten ei voi. Vai voiko? Henkilökohtainen mielipiteeni asiaan on se, että tiedon määrää ei voi mitata. Vaikka tieto määriteltäisiin kokemuksiksi, ymmärtämiseksi ja näkemiseksi niin kukaan ei voi tulla mittaamaan kenellä on arvokkaimpia tiedon jyväsiä. Mutta miksi sitten voimme helposti kutsua toista ihmistä tyhmäksi?


"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä."

Mitä on vakiintunut elämä? Onko se sitä, että pysytään paikallaan vai sitä, että ollaan koko ajan liikkeessä? Jos tekee molempia, voiko silloin olla vakiintunut? Ennen vakiintunutta elämää meidän on määriteltävä elämän syvin olemus. Elämän syvin tarkoitus on vaikea määritellä. Joidenkin mielestä se on yksinkertaisesti lisääntyminen. Toisaalta liisäntyvätkö ihmiset pelkästään, eivätkä tee elämässään muuta? Joku sanoo, että elämän tarkoitus on elää ja kokea kaikkea. Mutta entä sitten kun kuolemme? Katoavatko kaikki kokemasi asiat vai mitä niille käy? Miksi tällä Telluksella tallaa niin monta ihmistä, joista ei jää kuoleman jälkeen mitään muuta kuin ruumis jäljelle? Mikä tarkoitus meillä on? Kokemuksemme jäävät vaeltelemaan katkerana ilmaan, ihmisen elämän tarkoitus voisikin olla vain kuolema. Se olisi yksinkertainen tarkoitus, mutta miksi sitten ylipäätään synnymme tänne tuhoamaan ja ylikansoittamaan maapalloa? Koska olemme hyvin itsekkäitä olentoja. Luulemme, että maailma on meitä varten. Olemme ylivertaisia. Mutta voiko ihminen itse päättää syntymästään? Hmm... oletko sinä päättänyt? Itse koin asian niin, että minulta ei kyllä kukaan kysynyt mitään. Olen kyllä joskus miettinyt, että olenko omasta tahdostani tupsahtanut pimeänä marraskuisena iltana tähän maailmaan? Ainakaan en muista sitä. Mutta muistammeko me kaikkea?


(Avustamassa filosofointia: Laura)